Vaikka korona rajoittaa suurta osaa toiminnasta, eikä päiväretkiä päästä järjestämään, oli sudareille saatava retki tälle keväälle. Niinpä tarttuivat kolmen ryhmän johtajat toimeen saadakseen lapset metsään. Matalan kynnyksen päiväretken kohteeksi valikoituivat Laajalahden rantaraitit.
Retki startattiin Otaniemestä. Mahtavat Makakit kokoontuivat urheilupuistossa Teekkarikylän kupeessa. Ahmat käynnitivät päivänsä Vaisalantieltä, ja Sopulit samasta sijainnista puolta tuntia myöhemmin. Retkipäivän ohjelmaksi olimme varanneet PäPa:lta SuperSupe-kilpailun materiaalit, joissa suoritettiin Maailma-jälkeä.
Koleasta ja ailahtelevasta säästä huolimatta sudareita ilmoittautui mukaan ja saapui lähtöpaikoille sankoin joukoin, niin paljon, että apukäsiä oli hälytettävä paikalla vielä samana päivänä – kiitos Peki ja Eve, sekä lauantaipäiväänsä uhranneet vanhemmat. Pistettiin vaan sadesuojat tiukasti reppujen päälle ja reissu sai alkaa.
Sopulit ja Ahmat porskuttivat muutamien tehtävien parissa ennen lounaspaikkaamme, mutta Makakit sen sijaan päättivät keskittyä marssimiseen, kauhutarinoihin, karkin syöntiin ja pyöräilijöiden väistämiseen Niemen rannoilla. Alkukätevyydeksi vanhin ryhmämme valitsi sadeputken valmistamisen, eikä siihen mennytkään kuin 30 minuuttia lähtörastilla vietetystä kahdesta tunnista.
Matkalla Villa Elfvikin luontotalolle pysähtyivät ainakin Ahmat lintutorniin tarkastelemaan ympäröivää kaislikkoista merimaisemaa. Makakit puolestaan kiersivät kaikki mahdolliset kosteikot ohittaessaan pitkospuilla kulkevia lenkkeilijöitä. Johtopäätöksenä kosteasta alkumatkasta lähetimme vanhempia tuomaan huollettavilleen vedenkestäviä kenkiä.
Matka taittui muutamien välietappien kautta Villa Elfvikiin, jossa kaikki ryhmät lounastivat omissa paikoissaan. Onneksemme saimme Uikunpesän luontokerhotilan varattua meille vessa- ja vedentäyttötukikohdaksi. Paikka osoittutui erinomaiseksi valinnaksi kuuden tunnin retken puoliväliin. Lounaaksi ryhmät kokkailivat mitä kisan ruoka-aineista ja johtajien kauppareissulta mukaan tarttuneista mutkinoista aikaan saivat: tortilloita täytteillä, mifua ja pastaa, taikka dippimättöä. Päivän parhaita hetkiä oli varmasti ruokarastilla pilkahtanut aurinko, vaikka samaisen tunnin aikana ehti myös sataa räntää ja rakeita. Johtajille voittavia valintoja olivat tsemppisuklaat sekä kehoa ja mieltä virkistänyt kahvi, joka olisi maistunut kovasti myös lapsille.
Sopulit ja Ahmat jalkautuivat hyvissä ajoin ruokarastilta kohti Munkkiniemen uimarantaa, jonka oli määrä olla maalimme. Viihtyisät polut, paksurunkoiset männyt ja kallioiset rannat maisemoivat reittiämme. Rastipaikkana testattiin myös Munkkiniemen uusi ympärivuotinen grillipaikka, joka löytyy Tarvon kärjestä. Makakit sen sijaan marssivat rastipaikkojen ohitse suoraan maaliin, johon he saapuivat ilmoitetusti puoli tuntia myöhässä.
Kun maalissa pistettiin päivää suppuun, jäi lapsille päällimmäisenä mieleen iloinen meininki ja tarinointi kavereiden kanssa. Makakien tavoitteiksi oli lähtörastilla asetettu: päästään perille, pidetään huolta yhteishengestä ja hauskanpidosta siinä määrin, missä se on mahdollista – ei niillä tehtävillä niin väliä. Makakien demokraattinen äänestys kertoi homman onnistuneen. Muut ryhmät ehtivät tosin tehdä rastitehtäviä vielä lähdön jälkeenkin kolmesta kuuteen, mutta voivat varmasti samaistua kolmen tavoitteen totautumiseen siinä samassa missä Makakitkin.
Jotain kertoo se, että myös johtajat olivat lopen uupumisen sijaan jopa jokseenkin virkistäytyneen oloisia päivän päätteksi. Ei järjestelyyn tarvitse käyttää tolkuttomasti aikaa tai nähdä vaivaa, sillä helpolla se hyvä tulee. Seuraavaa retkeä odotellessa.
